Kolmas herkuton päivä ohi. En ole IKINÄ oksentanut omien sormien ansiosta tavallista ruokaa. Pelkkiä herkkuja. No, tänään rikkoutui joku pieni kaunis lasinen koru sisälläni josta olen pitänyt niin hyvää huolta. Suomeksi sanottuna, oksensin tänään vaikken ollut "ahminut".
Heräsin poikkeuksellisen aikasin tänään, joskus siinä yhdeltätoista, ja söin aamupuuron niinkuin nykyään on tavallista jo. Syön sitä koska se on niin täydellisen ällöttävää, ettei sitä lautasellista voi koskaan syödä loppuun. Olin koneella pari tuntia, poistelin kuviani ja profiilejani eri paikoista, koska olen liian ruma, ja pelkään, että kehujen sisään joku sanookin jotain negatiivistä joskus joka loukkaa niin hurjasti. Kuviani kehutaan paljon, mutta kuvat valehtelevat. Sadasta kuvasta ehkä yksi onnistuu. Se jossa hengitän tarpeeksi lujaa sisään, näyttäen laihemmalta. Se jossa kuvakulma on täydellinen huijaamaan muutaman kilon. Se jossa en näytä yhtään itseltäni. En tosiaankaan usko kehuja, ihan kuin miehet tekisit sitä vain ollakseen ilkeitä.. jotkut kuvat on minusta ihan hyviä, enkä koe olevani erityisen ruma. En vaan voi kokea itseäni hyväksyttävän kauniiksi tai nätiksi tässä painossa yhtään.
Omien kuvieni katselun ja henkisen pahoinvoinnin jälkeen paistoin pari perunaa.
Menin päiväunille, ja arvasin etten jaksaisi lähteä salille jos kömpisin sinne peiton alle.
Oli kyllä yhtä sotaa itseni kanssa salille lähtö. Inhoan sitä puolta joka pakottaa laiskaa puolta tekemään jotain. Sisälläni asuu kaksi täysin eri ihmistä. Ehkä kolmekin. Yksi näistä joskus uskoo olevansa kaunis ja seksikäs ja ihan tarpeeksi hyvä ettei tarvitse laihduttaa. Toinen pitää minua niin hirveän läskinä, selluliittikasana, joka pakottaa liikkumaan ja oksentamaan. Ja kolmas laiskapaska haluaa vaan kuolla ja syödä ja ihansama.
No, pääsin salille ja menin jumppatunnille. Tunsin itseni jopa laihaksi muiden valaiden seassa, ja kun tunnin aikana näin heijastukseni kaukaisessa lasissa, tunsin oloni hyväksi. Näytin hyvältä. Kunnes pyörryin salin keskelle. Voimat vaan kertakaikkiaan yhtäkkiä loppuivat. En edes kokenut tilannetta noloksi, jotenkin luulin että muut tietävät että minulla ei kaikki ole ihan kohdallaan, ja minulla on lupa pyörtyä niinkuin jollakin on lupa polttaa tupakkaa. Sitä ei ihmetellä, mutta ei sitä katsota hyvälläkään jossei sitä itse tee.
Pääsin kaupan kautta kotiin ja aloin heti tekemään ruokaa. Söin tänään yhteensä siis 9 perunaa !!!!!
Ajattelin, että no kunhan en syö herkkuja niin voin syödä napani täyteen. En ole KOSKAAN ajatellut, että tavallisellakin ruualla voi ahmia! Minähän ahmin!!
Katsoin elokuvaa pahoinvoivana, ja päätin, että jos ehdin mainostauon aikana käydä oksentamassa, niin saan tehdä niin.
Elokuva palasi mainostauolta, mutta makkaranpalat ja perunat ja mehu jatkoi pönttöön lentämistään. Se oli jotenkin ihanan vaivatonta, koska olin juonut niin paljon mehua.
Oksentamisesta tuli hyvä olo henkisesti ja fyysisesti, joten otin painot käsiin ja aloin treenaamaan telkkaria katsellessa. Parempi kun ei mitään.
Mieleni on siis taas huonossa jamassa, ja luulen että terveellisesti laihduttamisen voi unohtaa.
edit: söin aamuyöllä vielä kolme näkkileipää voilla :/
maanantai 22. elokuuta 2011
lauantai 20. elokuuta 2011
lauantai 20.08
Aamupaino: 79kg
Aamupala:
- 1 omega3 kapseli
- 1 lautasellinen minuuttipuuroa (120kcal) + makeutusjauhetta
- 2 isoa lasillista light mehua
Päivällinen:
- 8 pientä perunaa paistettuna rypsiöljyssä
- 2 isoa lasillista light mehua
Heräsin kolmelta päivällä ja söin aamupalaa. Tililläni on alle 5euroa, joilla pitäisi selvitä loppu kuu. Minua masentaa, etten voi ahmia kun ei ole varaa. Toisaalta, ostan "järkevää" ruokaa noilla. Kuten perunoita. Halpaa ja täyttävää. Ja lihottavaa. Olen nyt oksentanut kahtena päivänä putkeen, koska olen syönyt jäätelöä. Siitä tulee aina niin paha olo, ja se nousee niin helposti taas ulos. Ja se on täyttävää ja halpaa, siihen asti kunnes se on pöntössä. Menin viiden aikaan taas nukkumaan, maha kurnien. Nukuin yhdeksään ja aloin paistamaan perunoita. Alkoi pyörryttämään niitä tehdessä kun oli niin hirveä nälkä.
Oli NIIN lähellä, etten mennyt kauppaan ostamaan suklaata. Tänään olisi tehnyt mieli niin paljon minttusuklaata ja ehkä donitseja. Onneksi tajusin laittaa kireän ponnarin taas ranteeseen, mitä olen nyt ahkerasti napautellut. Se oikeasti auttaa!
Aamupala:
- 1 omega3 kapseli
- 1 lautasellinen minuuttipuuroa (120kcal) + makeutusjauhetta
- 2 isoa lasillista light mehua
Päivällinen:
- 8 pientä perunaa paistettuna rypsiöljyssä
- 2 isoa lasillista light mehua
Heräsin kolmelta päivällä ja söin aamupalaa. Tililläni on alle 5euroa, joilla pitäisi selvitä loppu kuu. Minua masentaa, etten voi ahmia kun ei ole varaa. Toisaalta, ostan "järkevää" ruokaa noilla. Kuten perunoita. Halpaa ja täyttävää. Ja lihottavaa. Olen nyt oksentanut kahtena päivänä putkeen, koska olen syönyt jäätelöä. Siitä tulee aina niin paha olo, ja se nousee niin helposti taas ulos. Ja se on täyttävää ja halpaa, siihen asti kunnes se on pöntössä. Menin viiden aikaan taas nukkumaan, maha kurnien. Nukuin yhdeksään ja aloin paistamaan perunoita. Alkoi pyörryttämään niitä tehdessä kun oli niin hirveä nälkä.
Oli NIIN lähellä, etten mennyt kauppaan ostamaan suklaata. Tänään olisi tehnyt mieli niin paljon minttusuklaata ja ehkä donitseja. Onneksi tajusin laittaa kireän ponnarin taas ranteeseen, mitä olen nyt ahkerasti napautellut. Se oikeasti auttaa!
keskiviikko 17. elokuuta 2011
harhaa
Tänään söin aamupalaksi puuroa. Sitten päätin tehdä pitkästä aikaa kunnon ruokaa. Keitin ekaa kertaa eläessäni perunoita. Tein nakkikastiketta. Perunat olivat raakoja, mutta kastike hyvää. Käytin suolaa perunoita keittäessä, mitä yleensä vältän mielipuolisesti. Suola on niin turhaa, koska en nauti suolaisista ruuista muutenkaan. Ahmin varmaan kolme perunaa, ja koko nakkipaketista tehdyn kastikkeen. Oloni oli todella täys, mutta tuntuu kuin olisin täysin tyhjä ilman ruokaa. Kokoajan on pakko syödä.
Olin ostanut kaupasta suklaajäätelö paketin, koska minulla oli hyvä olo siitä että söin vihdoinkin kunnon ruokaa... No, söin sitten koko litran.
Ja oksensin.
Olen tosi ahdistunut taas.
Keitin varmaan kymmenen perunaa alunperin, ja paistoin loput kananmunien kanssa. Söin kaiken. Olen niin helvetin läski.
Olin ostanut kaupasta suklaajäätelö paketin, koska minulla oli hyvä olo siitä että söin vihdoinkin kunnon ruokaa... No, söin sitten koko litran.
Ja oksensin.
Olen tosi ahdistunut taas.
Keitin varmaan kymmenen perunaa alunperin, ja paistoin loput kananmunien kanssa. Söin kaiken. Olen niin helvetin läski.
tiistai 16. elokuuta 2011
Tiistai 16.08
Pidin pienen ryyppyputken viikonloppuna, ja söin älyttömästi roskaruokaa.
Elämääni hallitsee nyt ylitsepääsemätön ihastus. En saa sitä miestä pois mielestä :) Olen hurja haaveilija, ja se häiritsee minua. En kuitenkaan usko, että KUKAAN tykkäisi minusta tässä painossa. Exänikin jätti syömishäiriöni ja nousseen painoni takia.
Tänään katsoessani Suurinta Pudottajaa (lemppari), alkoi sataa ihan kaatamalla. Ja olin ollut niin alla päin koko päivän, että päätin lähteä rämpimään sinne sateeseen. Rakastan sitä. Kävelin ripeästi sitten tunnin yhtä vakkari reittiä, ja näin mennessä ja tullessa saman lenkkeilijän. Niin kuuma mies, huh. Toisella kerralla hän katsoi minua vähän pidempään, niinkuin tunnistaen. Okei, ei siellä monta ulkoilijaa ollut joten varmasti muistikin törmänneensä minuun aiemmin... Kuuntelin musiikkia, enkä kuullut mitään muuta. Silloin minulle iskee aina pieni toivonkipinä siitä, että joku hyvännäköinen saattaa puhua minulle, enkä kuule sitä. Katsoin taakseni mutta ei...ei hän ollut pysähtynyt ihastuneena. Oli juossut kauas pois näkyvistä. Ehkä alan kulkemaan samaa reittiä samaan aikaan joka ilta... Tässähän on hyvä motivaatio lähteä lenkille! :) ¨
Tänään söin viikonlopun jääkaapin jäännöksiä...eli:
- 1 jauheliha mikropizza (480kcal)
- 2 makkaraa (880 kcal) + ketsuppi&sinappi
- 0,5l light kokista
- 1,5l light mehua
Elämääni hallitsee nyt ylitsepääsemätön ihastus. En saa sitä miestä pois mielestä :) Olen hurja haaveilija, ja se häiritsee minua. En kuitenkaan usko, että KUKAAN tykkäisi minusta tässä painossa. Exänikin jätti syömishäiriöni ja nousseen painoni takia.
Tänään katsoessani Suurinta Pudottajaa (lemppari), alkoi sataa ihan kaatamalla. Ja olin ollut niin alla päin koko päivän, että päätin lähteä rämpimään sinne sateeseen. Rakastan sitä. Kävelin ripeästi sitten tunnin yhtä vakkari reittiä, ja näin mennessä ja tullessa saman lenkkeilijän. Niin kuuma mies, huh. Toisella kerralla hän katsoi minua vähän pidempään, niinkuin tunnistaen. Okei, ei siellä monta ulkoilijaa ollut joten varmasti muistikin törmänneensä minuun aiemmin... Kuuntelin musiikkia, enkä kuullut mitään muuta. Silloin minulle iskee aina pieni toivonkipinä siitä, että joku hyvännäköinen saattaa puhua minulle, enkä kuule sitä. Katsoin taakseni mutta ei...ei hän ollut pysähtynyt ihastuneena. Oli juossut kauas pois näkyvistä. Ehkä alan kulkemaan samaa reittiä samaan aikaan joka ilta... Tässähän on hyvä motivaatio lähteä lenkille! :) ¨
Tänään söin viikonlopun jääkaapin jäännöksiä...eli:
- 1 jauheliha mikropizza (480kcal)
- 2 makkaraa (880 kcal) + ketsuppi&sinappi
- 0,5l light kokista
- 1,5l light mehua
tiistai 9. elokuuta 2011
Tiistai 09.08
Tänään heräsin motivaatio korkealla. Ahdistuin niin paljon eilen peilikuvastani, että söin aamupalan ja päätin lähteä salille. Inhoan salille lähtöä niin paljon, mutta tänään lähdin ihan yhtäkkiä. En edes meikannut. Tämä oli jotain niin ihmeellistä, koska en yleensä vie edes roskia ilman meikkiä tai vähintään aurinkolaseja päässä... Ilman meikkiä olen vaan niin ylitsepääsemättömän ruma ja läski.
No, tänään menin salille kävellen ja pyöräilin ensin 15min, että sain kunnon hien päälle, ja sitten tein laitteilla tietyt liikkeet 20min ajan. Sen jälkeen taas 15min pyöräilyä. Olisin varmaan jäänyt pidemmäksi ajaksi, mutta olin luvannut itselleni, että jos menen salille asti saan tulla kotiin katsomaan Suurimman Pudottajan ja ottaa rennosti. Päästinpä itseni helpolla :/
Aamupala:
-1 omega 3 kapseli
-1 lautasellinen puuroa+n.2rkl makeutusjauhetta (n.120kcal)
-0,5l mehua (60kcal)
Lounas/Päivällinen:
-250g rasvatonta maitorahkaa (145kcal)
-140g ananasta (89kcal)
-n.2,5dl pakastemansikoita
-n.3rkl makeutusjauhetta
URHEILUT:
-30min kävelyä
-30min pyöräilyä
-20min lihaskuntoa
Illan aikana aion varmaan juoda vaan light kokista, ja nälänhädän iskiessä syön puuroa. Tämän päivän kalorimäärä tulee siis olemaan n. 550.
No, tänään menin salille kävellen ja pyöräilin ensin 15min, että sain kunnon hien päälle, ja sitten tein laitteilla tietyt liikkeet 20min ajan. Sen jälkeen taas 15min pyöräilyä. Olisin varmaan jäänyt pidemmäksi ajaksi, mutta olin luvannut itselleni, että jos menen salille asti saan tulla kotiin katsomaan Suurimman Pudottajan ja ottaa rennosti. Päästinpä itseni helpolla :/
Aamupala:
-1 omega 3 kapseli
-1 lautasellinen puuroa+n.2rkl makeutusjauhetta (n.120kcal)
-0,5l mehua (60kcal)
Lounas/Päivällinen:
-250g rasvatonta maitorahkaa (145kcal)
-140g ananasta (89kcal)
-n.2,5dl pakastemansikoita
-n.3rkl makeutusjauhetta
URHEILUT:
-30min kävelyä
-30min pyöräilyä
-20min lihaskuntoa
Illan aikana aion varmaan juoda vaan light kokista, ja nälänhädän iskiessä syön puuroa. Tämän päivän kalorimäärä tulee siis olemaan n. 550.
maanantai 8. elokuuta 2011
AHDISTAA
Nyt on niin etten saa unta, ja lihoan. Olen tosi ahdistunut ja työtön. En ole tehnyt mitään pariin kuukauteen ja sinnittelen toimeentulon kanssa. Kaikki on niin vaikeaa.
Mielialalääkkeet lopetin (vastoin paketin tarkkoja ohjeita) itsekseni, kun luulin että olin "parantunut". En vaan enää mennyt hakemaan reseptejä. Olen säilyttänyt jäljelle jääneet lääkkeet, jos vaikka joskus tappaisi itsensä lääkeseoksella. Tuo ei todellakaan ole mikään vitsi.
Mikään ei nyt miellytä itsessäni. Olin jo alkukesästä melkoisen sujut itseni kanssa. Tuntui hyvältä voida laihduttaa ilman paineita, ja huomata tuloksia. Nyt olen niin lähellä luovuttamista. Ruoan kanssa on ollut ongelmia niin kauan kuin muistan, ja silti olen läski. Olen inhonnut itseäni yli puolet koko elämästäni, niin monta tuhlattua vuotta itseinhossa. Niin kamalaa. Ainoa syy miksi vielä elän on se usko, että vielä laihdun tai joku rakastaa minua tällaisena. Ei se tule koskaan tapahtumaan!
Olen ihan hermorauniona, koska vaikka erosimme pitkäaikaisen poikaystäväni kanssa yli puoli vuotta sitten, minua silti ahdistaa ajatus siitä että hän löytää jonkun uuden. Haluan häntä joka päivä takaisin. Sillon olin niin onnellinen, sillon lihosin 10kg.
Sillon en halunnut seurustella. Tiedän itsekin että etsin joka päivä miestä(ketä vaan, koska en oikeasti välitä kenestäkään paitsi itsestäni), joka rakastuisi minuun ja olisi draamani päähenkilönä. Yksin ei ole hauskaa näytellä. Kaipaan draamaa elämääni. Kaipaan mitä vain joka antaisi minulle oikean syyn olla vihainen mille tahansa muulle kuin itselleni. Haluan, että joku muu ottaa omat ongelmani niskoilleen. Haluan, että tämä läski ruumis on jonkun muun syy.
Olen niin turhautunut, koska kaikki kaverini käyvät joka päivä töissä, eikä kenelläkään ole minulle aikaa. Kun kukaan ei vaivaudu näkemään minua, en vaivaudu itsekään tekemään yhtään mitään. Valehtelematta saatan olla neljän seinän sisällä neljäkin päivää poistumatta. Krooninen väsymys pukkaa päälle.
Millonkohan uskallan luovuttaa. Elämä on yhtä helvettiä, kun ei ole tyytyväinen itseensä yhtään. Ei millään muulla ole mitään väliä.
Anteeksi tämä negatiivisuus, nyt on vaan niin kurjaa. En näe valoa tunnelin päässä. Tunneli on varmaan umpikuja.
Mielialalääkkeet lopetin (vastoin paketin tarkkoja ohjeita) itsekseni, kun luulin että olin "parantunut". En vaan enää mennyt hakemaan reseptejä. Olen säilyttänyt jäljelle jääneet lääkkeet, jos vaikka joskus tappaisi itsensä lääkeseoksella. Tuo ei todellakaan ole mikään vitsi.
Mikään ei nyt miellytä itsessäni. Olin jo alkukesästä melkoisen sujut itseni kanssa. Tuntui hyvältä voida laihduttaa ilman paineita, ja huomata tuloksia. Nyt olen niin lähellä luovuttamista. Ruoan kanssa on ollut ongelmia niin kauan kuin muistan, ja silti olen läski. Olen inhonnut itseäni yli puolet koko elämästäni, niin monta tuhlattua vuotta itseinhossa. Niin kamalaa. Ainoa syy miksi vielä elän on se usko, että vielä laihdun tai joku rakastaa minua tällaisena. Ei se tule koskaan tapahtumaan!
Olen ihan hermorauniona, koska vaikka erosimme pitkäaikaisen poikaystäväni kanssa yli puoli vuotta sitten, minua silti ahdistaa ajatus siitä että hän löytää jonkun uuden. Haluan häntä joka päivä takaisin. Sillon olin niin onnellinen, sillon lihosin 10kg.
Sillon en halunnut seurustella. Tiedän itsekin että etsin joka päivä miestä(ketä vaan, koska en oikeasti välitä kenestäkään paitsi itsestäni), joka rakastuisi minuun ja olisi draamani päähenkilönä. Yksin ei ole hauskaa näytellä. Kaipaan draamaa elämääni. Kaipaan mitä vain joka antaisi minulle oikean syyn olla vihainen mille tahansa muulle kuin itselleni. Haluan, että joku muu ottaa omat ongelmani niskoilleen. Haluan, että tämä läski ruumis on jonkun muun syy.
Olen niin turhautunut, koska kaikki kaverini käyvät joka päivä töissä, eikä kenelläkään ole minulle aikaa. Kun kukaan ei vaivaudu näkemään minua, en vaivaudu itsekään tekemään yhtään mitään. Valehtelematta saatan olla neljän seinän sisällä neljäkin päivää poistumatta. Krooninen väsymys pukkaa päälle.
Millonkohan uskallan luovuttaa. Elämä on yhtä helvettiä, kun ei ole tyytyväinen itseensä yhtään. Ei millään muulla ole mitään väliä.
Anteeksi tämä negatiivisuus, nyt on vaan niin kurjaa. En näe valoa tunnelin päässä. Tunneli on varmaan umpikuja.
lauantai 30. heinäkuuta 2011
Fiiliksiä
Palasin vihdoinkin kotiin jo oikeastaan viikko sitten, enkä ole jaksanut todellakaan kirjoittaa ylös mitään ruokaan liittyvää. Urheilua en todellakaan ole harrastanut.
Paitsi että huomasin, että aina telkkaria katsoessa ja vaikka koneella kotona istuessa, nostelen jalkoja(pyöräilen ilmassa tai nostelen ja lasken vaan) ja teen jonkinlaisia vatsoja aina muutaman minuutin ajan monen monta kertaa päivässä.
Se on minulle kuin jokin pakko. Olen tehnyt tätä jo niin monta vuotta, mutten tiedosta sitä. Tai siis, en ajattele, että teenpäs nyt vatsoja 50 kappaletta. Ei. Ei noin. Teen vaan sen verran kun huvittaa ja ihan "randomisti" millon sattuu. Jalkoja nostan varsinkin tosi paljon. Hassua.
Tämä saattaa nyt liittyä siihen, että taustallani on pakko-oireista käyttäytymistä. Jotkut saattavat luulla, että pakko-oireiseen häiriöön liittyy vaan tiedostettuja asioita, tai ns. pakottavaa ääntä joka käskee tekemään asioita, tai mitäköhän se nyt on joka pakottaa itseään tekemään juttuja... mutta vaikka minullakin on ollut näitä, pakollisia toimia, kuten sanojen kirjaimien laskemista (tämä kaikista pahimpana) ja jakamista tasalukuihin, ja tiettyjen rutiinien tietty järjestys ja tietyistä kohdista astuminen ja liikkuminen ja tavaroiden siirtely ja koskettaminen yms, niin minulla on myös ollut tiedostamattomia pakollisia toimia.
Kävin näitä juttuja läpi terapiassa vuosia sitten ja huomasin, että esim. minä availen kaapin ovia ja jätän kaikki ovet auki. Joskus on hassua kun herää aamulla ja tajuaa, että taas kaikki kaapinovet on auki. Tämä ei ole koskaan häirinnyt minua enkä ole kiinnittänyt asiaan huomiota, ennen juuri terapiaa. Ennen sitä en todellakaan ajatellut että minulla olisi mitään pakonomaisia käytöksiä. En tiennyt, että tämä piinaava kirjainten laskeminen aina busseissa,metroissa,ratikoissa,junissa,vessoissa..missä vaan missä luki jossain jotain, oli mitenkään erikoista. Ajattelin että olin vain hassu, koska minun oli tosiaan PAKKO saada kirjaimet jaettua tasan. Jos jotain kiinnostaa tämä aihe enemmän minulta saa tosiaankin kysyä, mutta nyt ajauduin ihan raiteilta asian pointin suhteen...
Tajusin taas nämä pakko-oireet kun olin vessassa, missä minulla on tekstiä sisältäviä julisteita. Miksi olin vessassa? No, olen ollut kipeänä pitkään, joten minulle tuotiin kotiin ruokaa. Ei mitään terveellistä.
Söin mukisematta, koska olin edellisenäkin päivänä syönyt vaan ranskalaisia, jotka löytyi kuin ihmeen kaupalla pakastimesta. Minulle tuli kumminkin vähän paha olo, kun olin syönyt ja meninkin vessaan vaan istumaan ja katsomaan jos rauhoittuminen auttaisi.
No, minuun iski sitten jonkinlainen pieni ahdistus ja jokin ääni sanoi, että oksentaminen tekee hyvää.
Otin vessanpöntön alta luotettavan ja tutun ämpärin ja pistin sormet kurkkuun. Oksennus tuli niiiiin helposti ja sitä tuli yllättävän paljon. Mietin samalla, että hitto nainen! pureksi kunnolla ruokas.
Kävin sitten suihkussa ja olo oli niin paljon parempi. En haluaisi enää oksennella, koska mielestäni naamani senkun pyöristyy siitä, mutta se tekee niin hyvää. :/
Ps.Tänään painoni oli 78kg.
Paitsi että huomasin, että aina telkkaria katsoessa ja vaikka koneella kotona istuessa, nostelen jalkoja(pyöräilen ilmassa tai nostelen ja lasken vaan) ja teen jonkinlaisia vatsoja aina muutaman minuutin ajan monen monta kertaa päivässä.
Se on minulle kuin jokin pakko. Olen tehnyt tätä jo niin monta vuotta, mutten tiedosta sitä. Tai siis, en ajattele, että teenpäs nyt vatsoja 50 kappaletta. Ei. Ei noin. Teen vaan sen verran kun huvittaa ja ihan "randomisti" millon sattuu. Jalkoja nostan varsinkin tosi paljon. Hassua.
Tämä saattaa nyt liittyä siihen, että taustallani on pakko-oireista käyttäytymistä. Jotkut saattavat luulla, että pakko-oireiseen häiriöön liittyy vaan tiedostettuja asioita, tai ns. pakottavaa ääntä joka käskee tekemään asioita, tai mitäköhän se nyt on joka pakottaa itseään tekemään juttuja... mutta vaikka minullakin on ollut näitä, pakollisia toimia, kuten sanojen kirjaimien laskemista (tämä kaikista pahimpana) ja jakamista tasalukuihin, ja tiettyjen rutiinien tietty järjestys ja tietyistä kohdista astuminen ja liikkuminen ja tavaroiden siirtely ja koskettaminen yms, niin minulla on myös ollut tiedostamattomia pakollisia toimia.
Kävin näitä juttuja läpi terapiassa vuosia sitten ja huomasin, että esim. minä availen kaapin ovia ja jätän kaikki ovet auki. Joskus on hassua kun herää aamulla ja tajuaa, että taas kaikki kaapinovet on auki. Tämä ei ole koskaan häirinnyt minua enkä ole kiinnittänyt asiaan huomiota, ennen juuri terapiaa. Ennen sitä en todellakaan ajatellut että minulla olisi mitään pakonomaisia käytöksiä. En tiennyt, että tämä piinaava kirjainten laskeminen aina busseissa,metroissa,ratikoissa,junissa,vessoissa..missä vaan missä luki jossain jotain, oli mitenkään erikoista. Ajattelin että olin vain hassu, koska minun oli tosiaan PAKKO saada kirjaimet jaettua tasan. Jos jotain kiinnostaa tämä aihe enemmän minulta saa tosiaankin kysyä, mutta nyt ajauduin ihan raiteilta asian pointin suhteen...
Tajusin taas nämä pakko-oireet kun olin vessassa, missä minulla on tekstiä sisältäviä julisteita. Miksi olin vessassa? No, olen ollut kipeänä pitkään, joten minulle tuotiin kotiin ruokaa. Ei mitään terveellistä.
Söin mukisematta, koska olin edellisenäkin päivänä syönyt vaan ranskalaisia, jotka löytyi kuin ihmeen kaupalla pakastimesta. Minulle tuli kumminkin vähän paha olo, kun olin syönyt ja meninkin vessaan vaan istumaan ja katsomaan jos rauhoittuminen auttaisi.
No, minuun iski sitten jonkinlainen pieni ahdistus ja jokin ääni sanoi, että oksentaminen tekee hyvää.
Otin vessanpöntön alta luotettavan ja tutun ämpärin ja pistin sormet kurkkuun. Oksennus tuli niiiiin helposti ja sitä tuli yllättävän paljon. Mietin samalla, että hitto nainen! pureksi kunnolla ruokas.
Kävin sitten suihkussa ja olo oli niin paljon parempi. En haluaisi enää oksennella, koska mielestäni naamani senkun pyöristyy siitä, mutta se tekee niin hyvää. :/
Ps.Tänään painoni oli 78kg.
Tilaa:
Kommentit (Atom)