Kolmas herkuton päivä ohi. En ole IKINÄ oksentanut omien sormien ansiosta tavallista ruokaa. Pelkkiä herkkuja. No, tänään rikkoutui joku pieni kaunis lasinen koru sisälläni josta olen pitänyt niin hyvää huolta. Suomeksi sanottuna, oksensin tänään vaikken ollut "ahminut".
Heräsin poikkeuksellisen aikasin tänään, joskus siinä yhdeltätoista, ja söin aamupuuron niinkuin nykyään on tavallista jo. Syön sitä koska se on niin täydellisen ällöttävää, ettei sitä lautasellista voi koskaan syödä loppuun. Olin koneella pari tuntia, poistelin kuviani ja profiilejani eri paikoista, koska olen liian ruma, ja pelkään, että kehujen sisään joku sanookin jotain negatiivistä joskus joka loukkaa niin hurjasti. Kuviani kehutaan paljon, mutta kuvat valehtelevat. Sadasta kuvasta ehkä yksi onnistuu. Se jossa hengitän tarpeeksi lujaa sisään, näyttäen laihemmalta. Se jossa kuvakulma on täydellinen huijaamaan muutaman kilon. Se jossa en näytä yhtään itseltäni. En tosiaankaan usko kehuja, ihan kuin miehet tekisit sitä vain ollakseen ilkeitä.. jotkut kuvat on minusta ihan hyviä, enkä koe olevani erityisen ruma. En vaan voi kokea itseäni hyväksyttävän kauniiksi tai nätiksi tässä painossa yhtään.
Omien kuvieni katselun ja henkisen pahoinvoinnin jälkeen paistoin pari perunaa.
Menin päiväunille, ja arvasin etten jaksaisi lähteä salille jos kömpisin sinne peiton alle.
Oli kyllä yhtä sotaa itseni kanssa salille lähtö. Inhoan sitä puolta joka pakottaa laiskaa puolta tekemään jotain. Sisälläni asuu kaksi täysin eri ihmistä. Ehkä kolmekin. Yksi näistä joskus uskoo olevansa kaunis ja seksikäs ja ihan tarpeeksi hyvä ettei tarvitse laihduttaa. Toinen pitää minua niin hirveän läskinä, selluliittikasana, joka pakottaa liikkumaan ja oksentamaan. Ja kolmas laiskapaska haluaa vaan kuolla ja syödä ja ihansama.
No, pääsin salille ja menin jumppatunnille. Tunsin itseni jopa laihaksi muiden valaiden seassa, ja kun tunnin aikana näin heijastukseni kaukaisessa lasissa, tunsin oloni hyväksi. Näytin hyvältä. Kunnes pyörryin salin keskelle. Voimat vaan kertakaikkiaan yhtäkkiä loppuivat. En edes kokenut tilannetta noloksi, jotenkin luulin että muut tietävät että minulla ei kaikki ole ihan kohdallaan, ja minulla on lupa pyörtyä niinkuin jollakin on lupa polttaa tupakkaa. Sitä ei ihmetellä, mutta ei sitä katsota hyvälläkään jossei sitä itse tee.
Pääsin kaupan kautta kotiin ja aloin heti tekemään ruokaa. Söin tänään yhteensä siis 9 perunaa !!!!!
Ajattelin, että no kunhan en syö herkkuja niin voin syödä napani täyteen. En ole KOSKAAN ajatellut, että tavallisellakin ruualla voi ahmia! Minähän ahmin!!
Katsoin elokuvaa pahoinvoivana, ja päätin, että jos ehdin mainostauon aikana käydä oksentamassa, niin saan tehdä niin.
Elokuva palasi mainostauolta, mutta makkaranpalat ja perunat ja mehu jatkoi pönttöön lentämistään. Se oli jotenkin ihanan vaivatonta, koska olin juonut niin paljon mehua.
Oksentamisesta tuli hyvä olo henkisesti ja fyysisesti, joten otin painot käsiin ja aloin treenaamaan telkkaria katsellessa. Parempi kun ei mitään.
Mieleni on siis taas huonossa jamassa, ja luulen että terveellisesti laihduttamisen voi unohtaa.
edit: söin aamuyöllä vielä kolme näkkileipää voilla :/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti