AHDISTAA

Nyt on niin etten saa unta, ja lihoan. Olen tosi ahdistunut ja työtön. En ole tehnyt mitään pariin kuukauteen ja sinnittelen toimeentulon kanssa. Kaikki on niin vaikeaa.
Mielialalääkkeet lopetin (vastoin paketin tarkkoja ohjeita) itsekseni, kun luulin että olin "parantunut". En vaan enää mennyt hakemaan reseptejä. Olen säilyttänyt jäljelle jääneet lääkkeet, jos vaikka joskus tappaisi itsensä lääkeseoksella. Tuo ei todellakaan ole mikään vitsi.
Mikään ei nyt miellytä itsessäni. Olin jo alkukesästä melkoisen sujut itseni kanssa. Tuntui hyvältä voida laihduttaa ilman paineita, ja huomata tuloksia. Nyt olen niin lähellä luovuttamista. Ruoan kanssa on ollut ongelmia niin kauan kuin muistan, ja silti olen läski. Olen inhonnut itseäni yli puolet koko elämästäni, niin monta tuhlattua vuotta itseinhossa. Niin kamalaa. Ainoa syy miksi vielä elän on se usko, että vielä laihdun tai joku rakastaa minua tällaisena. Ei se tule koskaan tapahtumaan!
Olen ihan hermorauniona, koska vaikka erosimme pitkäaikaisen poikaystäväni kanssa yli puoli vuotta sitten, minua silti ahdistaa ajatus siitä että hän löytää jonkun uuden. Haluan häntä joka päivä takaisin. Sillon olin niin onnellinen, sillon lihosin 10kg.
Sillon en halunnut seurustella. Tiedän itsekin että etsin joka päivä miestä(ketä vaan, koska en oikeasti välitä kenestäkään paitsi itsestäni), joka rakastuisi minuun ja olisi draamani päähenkilönä. Yksin ei ole hauskaa näytellä. Kaipaan draamaa elämääni. Kaipaan mitä vain joka antaisi minulle oikean syyn olla vihainen mille tahansa muulle kuin itselleni. Haluan, että joku muu ottaa omat ongelmani niskoilleen. Haluan, että tämä läski ruumis on jonkun muun syy.
Olen niin turhautunut, koska kaikki kaverini käyvät joka päivä töissä, eikä kenelläkään ole minulle aikaa. Kun kukaan ei vaivaudu näkemään minua, en vaivaudu itsekään tekemään yhtään mitään. Valehtelematta saatan olla neljän seinän sisällä neljäkin päivää poistumatta. Krooninen väsymys pukkaa päälle.
Millonkohan uskallan luovuttaa. Elämä on yhtä helvettiä, kun ei ole tyytyväinen itseensä yhtään. Ei millään muulla ole mitään väliä.
Anteeksi tämä negatiivisuus, nyt on vaan niin kurjaa. En näe valoa tunnelin päässä. Tunneli on varmaan umpikuja.